SOTETIE-hankkeessa jatkuvan oppimisen koulutusten työelämälähtöisen suunnitteluprosessin lähtötilannetta tarkasteltiin syksyllä 2019. Aluksi kartoitettiin jatkuvan oppimisen koulutuksen osaamistavoitteita Suomen korkeakoulujen verkkosivuilta ja arvioinnin nykytilaa jatkuvan oppimisen koulutusten vastuuhenkilöiltä sähköisellä kyselyllä. Opiskelijoiden kokemuksia opiskelun esteistä ja mahdollisuuksista kartoitettiin keväällä 2020. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä. Talvella 2021 haastateltiin jatkuvan oppimisen koulutusten opettajia ja sosiaali- ja terveysalan (SOTE) työnantajien edustajia yhteistyön kehittämiseksi.
Kirjallisuus- ja tutkimuskartoitus: Koulutuksen osaamistavoitteet
Toteutus
Tavoitteena oli saada yleiskuvaus sote-alan jatkuvan oppimisen koulutusten käytännöistä Suomen korkeakouluissa (yliopistot ja ammattikorkeakoulut).
Osaamistavoitteiden kartoittaminen toteutettiin sekä kirjallisuuskatsauksena että analysoimalla korkeakoulujen verkkosivuilla olevien koulutuskuvausten pohjalta erilaisille jatkuvan oppimisen koulutuksille asetettuja osaamistavoitteita syksyllä 2019.
Ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutusten osaamistavoitteet on koottu julkiseen luetteloon taulukkomuotoon, josta osaamistavoitteet poimittiin ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Korkeakoulujen jatkuvan oppimisen osaamistavoitteet (muut kuin erikoistumiskoulutukset) kartoitettiin hakemalla korkeakoulujen verkkosivuilta toteutetut tai toteutettavat sosiaali- ja terveysalan täydennyskoulutukset ja niissä kuvatut osaamistavoitteet.
Tulokset
Jatkuvan oppimisen koulutus on käsitteenä varsin vakiintumaton, pirstaleinen ja jäsentymätön. Tietoja koulutuksista oli hankala löytää. Vain muutamat korkeakoulujen sivustot olivat selkeästi jäsenneltyjä.
Suuressa osassa koulutusten nettisivuja tarjonta oli esitetty pirstaleisesti moninaisten otsikoiden alle. Osaamistavoitteet saattoivat puuttua nettisivuilta kokonaan. Ne saattoivat olla kirjattuina tai löytyä “rivien välistä” tai ne saattavat löytyä kurssin kuvauksesta muun tekstin yhteydestä. Osaamistavoitteet saatettiin ilmaista käsitteillä tarkoitus, hyödyt ja osaaminen sekä tavoitteet tai esimerkiksi ilmaisulla “tällä koulutuksella saavutat”.
Painotukset ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen täydennyskoulutusten osaamistavoitteissa olivat samansuuntaisia. Ammattikorkeakoulujen täydennyskoulutuksissa painotettiin esimerkiksi terveysalalla kliinistä osaamista, ohjausta, moniammatillisuutta, pätevöitymistä / itsenäistä työskentelyä ja ihmisenä kehittymistä. Ammattikorkeakoulujen täydennyskoulutusten tulevaisuuspainotukset kohdistuivat sote-alan palveluihin ja -muutoksiin, yliopistojen täydennyskoulutusten puolestaan digitalisaatioon sekä kehittämisen ja johtamisen vahvistamiseen.
Taustamateriaalit
Isosaari, U., Myllymaa, T., Puska, A. & Sirkka, A. (2020). Jatkuvan oppimisen koulutuksen sekava maailma
Isosaari, U., Myllymaa, T., Puska, A. & Sirkka, A. (2020). Suosituksia jatkuvan oppimisen koulutuksen kehittämiselle
Opiskelijahaastattelut
Toteutus
Korkeakoulujen sosiaali- ja terveysalan opiskelijoilta kerättiin tietoa jatkuvan oppimisen opiskelun esteistä ja mahdollistavista tekijäistä. Lisäksi kysyttiin opiskelun antia omalle kasvulle ja kehitykselle sekä urakehitykselle ja merkitystä omalle työyhteisölle.
Tietoja kerättiin sähköisellä kyselyllä toukokuussa 2020. Kyselyyn vastasi seitsemänkymmentä opiskelijaa.
Tulokset
Korkea-asteen opinnoissa olevien jatkuvan oppimisen esteitä ja mahdollistavia tekijöitä ovat oma fyysinen ja psyykkinen jaksaminen, talous ja työpaikan tuki sekä koulutuksen sisältö ja toteutus.
Opiskelijan omaan jaksamiseen vaikuttaa henkilökohtainen perhetilanne. Perheen arjen aikatauluttaminen, oman ajankäytön suunnittelu ja priorisointi voi olla haastavaa. Erityisesti koronapandemia lisäsi monessa perheessä tarvetta lasten kotikoulun ja -hoidon järjestämiseen.
Työpaikan tuella ja työelämäyhteistyöllä on merkittävä rooli jatkuvan oppimisen kehittämisessä. Suurin osa koulutuksista on maksullisia ja usein kalliita. Työnantaja ei välttämättä tue opintoja rahallisesti ja erityisesti määräaikaisessa työsuhteessa olevien (sijaisten) opiskelu tapahtuu pääosin omakustanteisesti. Jatkuvan oppimisen opinnot aloittava tarvitsee kaiken mahdollisen tuen myös työyhteisöltä.
Jatkuvassa oppimisessa merkittävänä tekijänä on koulutusten ja opintojen tarjonta, sisältö ja toteutus. Niiden sisältö ei aina vastaa opiskelijoiden odotuksia. Lisäksi opetusmenetelmiä tulee uudistaa. Digitalisaation kehittymisestä ja sen tuomista vaihtoehdoista huolimatta lähipäivät ja läsnäolopäivät voidaan kokea etäpäiviä mielekkäämpinä. Lisäksi opinnoista informoimista tulisi monipuolistaa.
Taustamateriaalit
Isosaari, U., Järvelä, U., Myllymaa, T., Nieminen, M. & Puska. A. (2020). Itsensä kehittäminen jokaisen perusoikeutena ja velvollisuutena – Jatkuvan oppimisen koulutusten esteet ja mahdollisuudet ja opiskelijoiden tuomat kehittämisideat.
Isosaari, U., Järvelä, U., Myllymaa, T., Nieminen, M. & Puska. A. (2020). ”Työ on niin vastuullista ja kuormittavaa, että hämmästyttää, miten vähäisellä koulutuksella sellaiseen voi päästää ihmisen”.
Opettajahaastattelut
Toteutus
Talvella 2021 haastateltiin yhtätoista jatkuvan oppimisen koulutuksen vastuuopettajaa, joilla oli kokemusta pääosin erikoistumiskoulutuksista.
Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Teemoina oli opettajan kokemukset opiskelijoiden välittämistä tarinoista, opettajana jatkuvan oppimisen koulutuksissa, ehdotukset opetuksen kehittämiselle, uudet ideat ja työelämäyhteistyö opettajan näkökulmasta.
Tulokset
Osallistuminen jatkuvan oppimisen koulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen voi antaa opettajalle kehittymismahdollisuuksia, vertaistukea ja lisää kentän tuttuutta. Esimerkiksi verkostoyhteistyö koetaan antoisana. Se on rikkaus mutta toisinaan myös haaste.
Haasteena opettaja voi kokea työyhteisöön liittyvät asiat, kuten perehdytyksen puutteet, työn pirstaleisuuden ja työkuorman epätasaisuuden. Se, toteutuuko jatkuvan oppimisen koulutus, esimerkiksi ilmoittautuuko koulutukseen riittävästi osallistujia, tuo epävarmuutta koulutuksen suunnitteluun.
Opiskelijoiden osaaminen haastaa opettajan osaamisen. Opettajat olivatkin huolissaan omista mahdollisuuksistaan osallistua jatkuvan oppimisen koulutuksiin.
Opettajilta vaaditaan jatkuvan oppimisen koulutuksen sisällön hallinnan lisäksi opetusmenetelmien hallintaa kuten digiosaamista, simulaatio-opetuksen ja etäopetusmateriaalien kehittämisosaamista.
Opettajien näkemysten mukaan koulutus ja työelämä eivät kohtaa, vaan puhuvat toistensa ohi ja tekevät näennäisyhteistyötä. Dialogia haittaa kiire ja koulutusmyönteisyyden vaihtelu sekä yhteistyössä tarvittavien resurssien niukkuus.
Opettajat tekivät ehdotuksia jatkuvan oppisen koulutusten opetuksen kehittämiseen. Opiskelijat tulee nähdä voimavarana. Lisäksi yhteistyön tulee olla monipuolisempaa työelämän kanssa jatkuvan oppimisen koulutusten ja opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä.
Taustamateriaalit
Järvelä, T., Myllymaa, T., Nieminen, M. & Puska, A. (2021). Opettajana jatkuvan koulutuksen opinnoissa — Oppilaitosten oman kuplan puhkaisevat työelämästä tulevat opiskelijat.
SOTE-alan työnantajien haastattelut
Toteutus
Talvella 2021 haastateltiin yhtätoista SOTE-alan työnantajaedustajaa julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta.
Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Jatkuvan oppimisen koulutuksen haasteiden ja mahdollisuuksien teemat olivat odotukset, mahdollisuudet ja toteutunut yhteistyö korkeakoulujen kanssa, ehdotukset ja haasteet omassa organisaatiossa. sekä ehdotukset yhteistyön kehittämiselle.
Tulokset
SOTE-alan työnantajista jatkuvan oppimisen koulutuksista on hyötyä, mutta resursseja jatkuvan oppimisen koulutuksiin osallistumiseen on niukasti. Koulutusmyönteisyyttä on. Osalla SOTE-alan organisaatioita on paremmat mahdollisuudet kuin toisilla edistää ja tukea jatkuvan oppimisen koulutuksiin osallistumista.
Jatkuvan oppimisen koulutuksiin osallistumisen haasteita ovat raha ja muut resurssit, tulevaisuuden epävarmuus, kouluttajatahojen määrä, työnantajien itse järjestämä koulutus ja se, miten osaaminen saadaan siirrettyä käytännön työhön.
Jatkuvan oppimisen koulutukset tuovat lisäosaamista henkilökunnalle ja sitä kautta koko organisaatiolle. Uusien toimintatapojen käytäntöön juurruttaminen koettiin vaikeaksi. Tulevaisuus on sote-alalla epävarma, jolloin pitkiin koulutuksiin sitoutuminen on työnantajan näkökulmasta vaikeaa.
Työelämän rooli kouluttajana on kasvanut. Työantajat järjestävät henkilöstöilleen organisaatioiden sisäistä koulutusta. Osaamisen arvioinnissa on haasteita. Osaamisen arviointia tehdään vähän ja se ei ole systemaattista.
Oppilaitosten tulee pyrkiä aktiivisesti tunnistamaan työelämän tarpeita. Yhteistyöfoorumeita ja yhteistyötä työelämän ja koulutuksen järjestäjän kesken tarvitaan. Työelämän odotukset kohdistuivat niin koulutustarjonnan kuin yhteistyön kehittämiseen.
Järjestettävän jatkuvan oppimisen koulutuksen tulee olla osallistujille kohdennettua ja sujuvasti käytännössä toteutettua. Kouluttajalla tulee olla vahva osaaminen.
Taustamateriaalit
Järvelä, T., Myllymaa, T., Nieminen, M. & Puska, A. (2021). Mukana ollaan, mutta yhteistyötä tarvitaan lisää – työelämän näkökulmaa työnantajan sanoin.
Koulutusten arviointikäytänteiden kartoitus
Toteutus
Jatkuvan oppimisen koulutusten arvioinnin nykytilaa kartoitettiin syksyllä 2019 kyselyllä, mikä suunnattiin jatkuvan oppimisen koulutuksen toimijoille.
Kyselyn teemoja olivat näkemykset jatkuvan oppimisen kokonaisuuteen sisällytettävistä koulutuksista, koulutusten tavoitteista ja arviointikäytänteistä sekä työelämän ja jatkuvan oppimisen koulutuksen yhteyksistä.
Kyselyyn vastasi yhteensä seitsemäntoista ammattikorkeakoulun tai yliopiston jatkuvan oppimisen koulutuksen vastuuhenkilöä.
Tulokset
Jatkuvan oppimisen koulutusten arviointi vaihtelee. Jatkuvan oppimisen koulutuksissa ei ole yhtenäisiä arviointikäytäntöjä.
Jatkuvan oppimisen koulutusten arviointiin tulee sisältyä kokonaisuus, joka ottaa huomioon suunnittelun, toteutuksen ja koulutuksen jälkeisen ajan. Yhteismitallisuutta jatkuvan oppimisen koulutusten arviointiin saadaan kehittämällä arviointiin yhteisiä mittareita. Näin saadaan sekä kehitettyä jatkuvan oppimisen koulutuksia että arvioitua niiden todellista vaikuttavuutta.
Arvioinnin pitäisi olla systemaattista. Puhuttaessa arvioinnista on tarpeen tietää, mistä arvioinnista kulloinkin on kysymys. Systemaattisen arviointikäytännön kehittämiseksi tulee olla erikseen menetelmät opiskelijoiden osaamisen arvioimiseksi, koulutuksen arvioimiseksi ja koulutuksen vaikuttavuuden arvioimiseksi. Lisäksi koulutusorganisaatioiden ja työelämätahojen tulee tehdä yhteistyötä jatkuvan oppimisen koulutusten arvioinnissa.
Arviointitieto helpottaisi koulutusten vertailua esimerkiksi tilanteissa, jolloin opiskelija tai hänen työnantajansa tekee valintoja koulutusten välillä. Nyt tämmöistä tieto ei ole.
Taustamateriaalit
Myllymaa, T., Sirkka, A. & Isosaari, U. (2020). Arvioinnin kirjava kartta.
Sirkka, A., Myllymaa, T. & Isosaari, U. (2020). Työelämän osaamistarpeet ja osallistuminen jatkuvan oppimisen koulutusten suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.
