Creative Commons -lisenssi

Osaamisen johtaminen

Tässä osiossa annetaan tietoja ja työkaluja siihen, miten organisaatioissa voidaan yksilöiden osaamistasoa kehittää ja ylläpitää sekä tehokkaasti hyödyntää.

Osaamisen johtaminen

Osaamisen johtaminen käsitteenä ja ilmiönä

Osaamisen johtaminen on käsitteenä tuore. Ja sen käyttö etenkin suomalaisessa johtamiskulttuurissa on ollut haasteellista käsitteen monimuotoisuuden vuoksi. Yhteistä määritelmää tai teoriapohjaa on ollut vaikea löytää, jonka vuoksi osaamisen johtamisen käsitteistö on osittain ollut sidonnainen käsiteltävän tieteenalan paradigmaan. Siitä kirjoitetaan usein englanninkielisellä käsitteellä knowledge management, jonka monimerkityksellisyys on lisännyt käsitteen epäselvyyttä. Suomennoksia ovat muun muassa osaamisen johtaminen, tietojohtaminen, tiedon johtaminen, tietämyksen hallinta, tietämyshallinta sekä tiedon ja osaamisen johtaminen. (Kivinen 2008, 18.)

Osaamisen johtaminen on kokonaisvaltainen, laaja ja vastuullinen johtamisen alue, joka ei ole ainoastaan esihenkilötoimintaa. Siinä vaaditaan henkilöstöä ottamaan vastuuta omasta oppimisesta. Osaamista tulee kuitenkin johtaa päämäärätietoisesti, jotta osaamisen pääoma on mahdollista hyödyntää optimaalisesti. (Jauhiainen 2019, 4.) Osaamisen johtamisessa korostetaan sitä, että johtaja pyrkii tunnistamaan sekä mahdollistamaan osaamisen hyödyntämisen yksilö- ja yhteisötasolla. Se pohjautuu kyvykkyyteen ja pätevyystekijöihin sekä työntekijöiden valmiuksiin. Pätevyyksien sekä kyvykkyyden kehittäminen huomioi yksilöosaamisen ja yhdessä tekemisen vahvistamisen. (Jauhiainen 2019, 4 : Kivinen 2008, 61 : Juuti 2006, 37.)

Yksilön pääoma voi olla hyvin monitasoista, kuten esimerkiksi älypääomaa, henkistä pääomaa, inhimillistä pääomaa, tietämyspääomaa tai aineetonta pääomaa (Juuti 2006, 37). Tällöin osaamista arvioidaan laajana kokonaisuutena yksilön kykyjä, arvoja ja henkistä orientaatiota, ei pelkästään tietoa ja taitoa. Osaamiseen liittyvä tieto voi olla näkyvää tai niin sanottua hiljaista tietoa. Näkyvällä tiedolla tarkoitetaan kirjoitettua tai sanottua tietoa. Hiljaisella tiedolla taas tarkoitetaan kokemuspohjaista ja tilannesidonnaista tietoa. Osaamisen johtaminen pyrkii tukemaan organisaation sekä yksilöiden kehittymistä älypääomaa omaavissa yrityksissä. (Jauhiainen 2019, 4, Kivinen 2008, 61.)

Willsonin ja Andersonin mukaan (2009, 3.) osaamisen johtamisen keskeiset elementit ovat:

1) Osaaminen on resurssi

2) Osaamisen resurssit ovat organisaation prosesseissa

3) Osaamisen johtaminen on prosessi, jossa samastuminen, analysointi, valitseminen ja arviointi ovat osaamisen resursseja

4) Tietotekniikan käyttö helpottaa osaamisen resurssien etsimistä, tallentamista, jakamista, siirtämistä ja esittämistä

5) Osaamisen johtamisen prosessi edistää kehittämistä, oppimista ja uuden tiedon tuottamista.

He korostavat, että osaamisen johtamisessa tulisi tarkastella osaamista määrällisesti mitattavissa olevana voimavarana.

Osaamisen johtaminen voidaan myös kuvata hyvin monisyisesti ja osioittain (Juuti 2006, 37). Osaamisen johtaminen pohjautuu kollektiiviseen oppimiseen ja sen osa-alueita ovat organisaation oppiminen, oppiva organisaatio, strateginen oppiminen, ydinkyvykkyys, ydinpätevyys, aineeton pääoma, tiedon johtaminen, organisaation muisti sekä oppimista tukeva johtajuus, uudistava johtajuus ja valmentava johtajuus (Viitala 2005, 31-38.) Organisaatioiden oppimista voidaan tarkastella myös erilaisten kysymysten avulla. Näitä kysymyksiä ovat; strateginen kysymys, prosessikysymys, kulttuurikysymys tai johtajuuskysymys. (Kivinen 2008, 68-69.)

Historiallinen tausta

1980-luvulla osaamisen johtaminen on tullut osaksi kansainvälistä keskustelua. Tiedon ja osaamisen johtamisen keskeisenä edelläkävijänä on pidetty Karl Wiigiä. Ensimmäisen kerran osaamisen johtaminen on käsitteenä otettu esiin Euroopan johtamiskonferensissä vuonna 1987. Samana vuonna on myös julkaistu ensimmäinen aihetta käsittelevä kirja. 1990-luvun puolella on julkaista varsinaisesti osaamisen johtamista käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita. Keskutelu osaamisen johtamisesta, etenkin johtamiskonsulttien ja kehittäjien toimesta, on lisääntynyt merkittävästi 2000-luvulla. (Kivinen 2008, 16-17: 61-62.)

2000-luvulla osaamisen ja tiedon johtamisesta on julkaistu entistä enemmän tieteellisiä tutkimuksia ja se on vakiinnuttanut paikkansa tieteellisissä keskusteluissa sekä se on tullut myös osaksi yliopisto-opintoja. Lisäksi yhä useammat johtavat yritykset ovat ottaneet osaamisen johtamisen keskeiseen rooliin yritysten toiminnassa. (Kivinen 2008, 16-17: 61-62.)

Useat henkilöt pinomassa palapeliä

Osaamisen johtaminen organisaatiotasolla

Terveydenhuollon organisaatioissa osaamisen johtaminen on otettu käyttöön, jotta siellä pystytään hallitsemaan osaamisen ja tiedon hallinnan haasteita. On todettu, että osaamisen johtamisella saadaan parannettua potilaiden hoitamisen laatua sekä henkilöstön työtyytyväisyyttä. Työtyytyväisyyden ja hoitamisen laadun kulmakivinä on pidettu osaamisen hankkimista, säilyttämistä, kehittymistä sekä jakamista organisaation sisällä. Osaamisen johtamista pidetään kokonaisvaltaisena prosessina, jossa karoitetaan organisaation tarpeet sekä koulutettava henkilöstö sekä se vaatii myös esihenkilöiden valmentautumista. (Jauhiainen 2019, 1: Kivinen 208, 59-60.)

Osaamisen johtaminen tulee sisällyttää arjenjohtamiseen käyttäen apuna erilaisia keskusteluja, käytänteitä ja tiedottamista. Jatkuva oppimien ja osaamisen johtaminen aiheuttavat usein haasteita organisaatiotasolla, koska ydintehtävänä on johtaa ihmisten osaamista ja luoda tahtoa sekä erilaisiin osaamisiin ja tilanteisiin sopivia rakenteita sekä prosesseja. Tässä korostuu esihenkilön taito sovittaa yhteen erilaisia osaamisia toisiaan täydentäviksi kokonaisuuksiksi. (Osaamisen ennakoinnista osaamisen kehittämiseen 2015, 13-14.)

Neljä henkilöä pitävät palapelin paloja käsissään.

Osaamisen johtamisen työkaluja työelämään

Vuorovaikutus ja sosiaalinen tuki organisaatioissa

Organisaatioissa ilmenee erilaisia vuorovaikutussuhteita riippuen työn luonteesta. Erityisen tärkeitä työntekijöille on vertaissuhteet, jotka ovat vähintään kahden työntekijän välisiä vuorovaikutussuhteita. Nämä alkavat usein muodostua heti uuteen työyhteisöön saavuttaessa. Työntekijöiden väliset vertaissuhteet ovat väylä tiedon hankkimiselle ja jakamiselle työyhteisön kesken. Usein vertaissuhteet syventyvät tiedon vaihtamisesta syvemmiksi ja monipuolisimmiksi työpaikan vuorovaikutussuhteiksi. Uudelle tulokkaalle vuorovaikutussuhteet ovat erittäin arvokkaita, ne tukevat oppimisprosessissa sekä auttavat hallitsemaan uuteen työhön liittyvää stressiä. Lisäksi työssä on tärkeää luoda luottamuksellinen vuorovaikutussuhde esihenkilön kanssa. On todettu, että luottamuksellinen ja avoin vuorovaikutussuhde esihenkilön kanssa lievittää merkittävästi työntekijän stressiä, ehkäisee emotionaalista uupumusta sekä parantaa työhyvinvointia. (Sias 2009, 10-14.)

Sosiaalista tukea pidetään yhtenä supportiivisen viestinnän muotona. Tämän tarkoituksena on verbaalisen tai nonverbaalisen sanoman kautta parantaa yksilön psykologista tilaa. Toisin sanoen supportiivisessa viestinnässä pyritään ilmaisemaan tukea toiselle vuorovaikutussuhteen osapuolelle. Kuunteleminen on iso osa sosiaalista tukea. (Kinnunen 2020, 13.) Sosiaalisella tuella tarkoitetaan vuorovaikutussuhdetta joka vahvistaa molempien osapuolten kontrollia työelämään sekä vähentää epävarmuutta. Sosiaalisen tuen muotoja ovat instrumentaalinen tuki, emotionaalinen tuki ja informatiivinen tuki. Intrumentaalinen tuki on käytännönläheistä apua työntekijälle esimerkiksi ensimmäisinä työpäivinä uudessa työpaikassa. Informatiivisella tuella tarkoitetaan tiedon ja avun jakamista. Emotionaalinen tuki puolestaan auttaa esimerkiksi kollegaa selviytymään henkisellä tasolla kuormittavasta tilanteesta työpaikalla. (Sias 2009, 11.)

Neljä henkilöä laittavat kädet yhteen.
Työnohjaus

Työnohjaus on yksi työelämäosaamisen interventio, jolla pyritään oppimaan uutta jatkuvasti muuttuvassa työelämän paineessa. Työnohjausta voivat hyydyntää organisaation kaikki tahot niin esihenkilöt kuin asiakastyössä toimivat työntekijät sekä työyhteisöt ja työryhmät. (Niemelä 2019, 4.)

Työnohjaus perustuu työn perustehtävään ja sen käytännön haasteisiin. Työnohjaukseen osallistuvat vuorovaikutussuhteessa työnohjaaja sekä ohjattavat keskenään. Tällä tavoitellaan ammatillista kasvua ja sillä pyritään välillisesti vaikuttamaan asiakkaiden saamaan hoidon laatuun. Työnohjauksessa keskitytään muun muassa yhteisöllisyyden lisäämiseen, kokonaisvaltaiseen työssä oppimiseen sekä toimivan keskustelukulttuurin luomiseen. Työnohjaus hyödyttää sekä yksilön että koko työyhteisön osaamista. Työnohjauksella pyritään saavuttamaan ammatilliseen kasvuun vaikuttava, uudistava ja dynaaminen oppimistapahtuma, joka parhaimmillaan voi muokata yksilöiden suhtautumista työyhteisöön, työn tekemiseen sekä heidän ammatti-identiteettiin tai työpersoonaan. Onnistuessaan ammatillisella kasvulla vahvistetaan asiantuntijuuden lisäksi myös työyhteisön tai työntekijän surituskykyä sekä työhyvinvointia. Työnohjauksella ei tarkoiteta syvällistä yksikön ohjausta eli psykoterapiaa vaan siinä keskitytään työhön ja työyhteisöä koskeviin ongelmiin. (Niemelä 2019, 69-70.)

Työnohjauksen perusperiaatteisiin kuuluu avoimuus ja luottamuksellisuus. Tavoitteena työskentelyssä on luoda turvallinen ja avoin ilmapiiri, jossa jokain yksilö voi nostaa puheenaiheita esille omista kysymyksistään työhön liittyen omalla valitsemallaan tavalla. Luottamuksen luominen vaatii aikaa osaavan vuorovaikutuksen lisäksi, jonka vuoksi työnohjaussuhteet ovat usein pitkäkestoisia prosesseja. Ohjaajan rooli työnohjauksessa on auttaa ohjattavaa löytämään uusia näkökulmia ja oivalluksia omaan työhönsä. Työnohjaaja ei jaa tietoa ohjattaville vaan virittää keskustelua ja oppimisprosesseja esimerkiksi toiminnallisen työskentelyn avulla. Työnohjauksen tavoitteelllisuutta voidaan pyrkiä isäämään sillä, että ohjaajat ja ohjattavat laativat yhdessä työnohjaukselle tavoitteet tai päämäärä, jonka suuntaan ohjaaja voi työnohjausta harjoitteilla tai keskusteluilla viedä ohjauksen aikana. (Niemelä 2019, 71-72.)

Kuusi henkilöä tekevät töitä tietokoneilla kolmen eri pöydän äärellä.
Mentorointi

Mentorointi on nykypäivänä yleistynyt järjestelmällinen henkilöstön kehittämismuoto.

Mentorointi on kahdenkeskinen ja pitkäkestoinen vuorovaikutussuhde, joka pohjautuu luottamukselliseen, vastavuoroiseen ja kehittävään keskusteluun osapuolten välillä. Mentorointisuhteessa kokenut henkilö, mentori, antaa tukea, neuvoja, palautetta ja ohjausta kehittyjälle, aktorille. Vuorovaikutussuhteessa pyritään aktorin henkilökohtaiseen tai ammatilliseen kasvuun ja kehittymiseen sekä urapohdintoihin. Mentoroinnissa korostetaan molemminpuolista sitoutuneisuutta ja halua kehittyä sekä kehittää toisen osaamista. (Leskelä 2005, 21 : 29; Matikainen 2004, 4.)

Mentoroinnilla tavoitellaan joko psykososiaalista kasvua tai urafunktiota. Psykososiaalisessa kasvussa tavoitellaan aktorin henkistä kypsyyttä. Mentorointisuhteessa pyritään lisämään aktorin pätevyydentunnetta ja tukemaan osaamista sekä itsevarmuutta. Tavoitteena on myös vahvistaa aktorin itsearvostusta ja ammatti-identiteettiä. Urafunktion keskeisinä tavoitteina pidetään aktorin ammatillista kasvua ja asiakaskeskeisyyttä. Tavoitteena on edistää aktorin uralla etenemistä sekä onnistumisia työelämässä. (Leskelä 2005, 111-112.)

Työkirja mentorointiin (Turun AMK ym, 2020)

Mentoroinnin työkirja (Helsingin yliopisto, 2017)

Mentorointiopas (Metropolia AMK, 2017)

Nainen esittelee ideaa/asiaa muille henkilöille
Kehityskeskustelu

Kehityskeskustelut ovat olleet usean vuosikymmenen ajan keskeinen johtamisen väline. Keskusteluissa voidaan säännöllisin väliajoin keskustella yhteisistä tavoitteista sekä kunkin työntekijän omista näkemyksistä ja toiveista työyhteisössä. Kehityskeskustelu on esihenkilön ja hänen vastuualueellaan olevan henkilön välinen keskustelu, joka on ennalta sovittu sekä suunniteltu. Kehityskeskustelulla on tietty päämäärä ja se toteutetaan systemaattisesti ja säännöllisesti. Kehityskeskustelut oikein toteutuessaan tuottavat positiivista tulosta niin työtätekevän henkilön, esihenkilön kuin koko organisaation tasolla. (Kinnunen 2020, 8.)

Kehityskeskusteluita pidetään henkilösuhdeorientoineena prosessina, jolla pyritään vaikuttamaan sisäisen motivaatoin kehittymiseen. Kehityskeskusteluiden sisällöllä on vaikutusta laajasti työtyytyväisyyteen. Mikäli kehityskeskustelu sisältää laajasti suunnittelu-, kommunikaatio-, kehittämis-, seuranta- ja käyttäytymisprosessien arviointia, koetaan sen vaikuttavan entistä enemmän työtyytyväisyyteen. Kehityskeskustelujen sisällön tulee olla lähtöisin työarjesta ja sen haasteista sekä palautteen annosta tehtyä työtä kohtaan. (Pietilä 2004, 11.)

Kehityskeskusteluopas (Suomen lakimiesliitto, 2010)

Kaksi henkilöä keskustelee

Lähteet

ANDERSON, Jane & WILLSON, Pamela 2009. Knowledge management Organizing Nursing Care Knowledge. Tieteellinen artikkeli. Critical Care Nursing Quarterly.

JAUHIAINEN, Jukka 2019. Osaamisen johtaminen terveydenhuollon organisaation johdon näkökul- masta. Oulun yliopisto. Terveyshallintotiede. Kandidaatin tutkielma. Saatavissa: http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201905171816.pdf

JUUTI, Pauli 2006. Johtaminen eilen, tänään ja huomenna. Helsinki: Otava.

KINNUNEN, Telma 2020. Vuorovaikutus työyhteisössä ja työyhteisöön kiinnittyminen. Jyväskylän yliopisto. Kieli- ja viestintätieteiden laitos. Pro Gradu -tutkielma. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/72173/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-202010156225.pdf?sequence=1&isAllowed=y

KIVINEN, Tuula 2008. Tiedon ja osaamisen johtaminen terveydenhuollon organisaatiossa. Kuopion yliopisto. Terveyshallinnon ja -taloudenlaitos. Väitöskirja. Saatavissa: https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-951-27-1068-3/urn_isbn_978-951-27-1068-3.pdf

LESKELÄ, Jori 2005. Mentorointi aikuisopiskelija ammtillisen kehittymisen tukena. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Akateeminen väitöskirja. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/67498/951-44-6331-5.pdf

OSAAMISEN ENNAKOINNISTA OSAAMISEN KEHITTÄMISEEN 2015. Saatavissa: https://www.redu.fi/loader.aspx?id=283831a3-dbf6-4ce2-82cd-7251322e8b03 Rovaniemen koulu- tuskuntayhtymän julkaisu. 13-14,16

MATIKAINEN, Marjo 2004. Mentorointi oppimisprosessina. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Pro Gradu -tutkielma. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/91956/gradu00350.pdf?sequence=1&isAllowed=y

NIEMELÄ, Aila 2019. Työnohjaus monokulttuuriosaamisen edistäjänä. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta. Väitöskirja. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/116280/978-952-03-1149-0.pdf?sequence=2&isAllowed=y

PIETILÄ, Nina 2004. Kehityskeskustelu sairaanhoitajan työssä oppimisen tukijana. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro Gradu -tutkielma. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/92078/gradu00374.pdf?sequence=1&isAllowed=y

SIAS, Patricia 2009. Organizing relationships. Traditional and emerging perspectives on workplace relaionships. Thousand Oaks: Sage.

VIITALA, Riitta 2005. Johda osaamista! Osaamisen johtaminen teoristas käytäntöön. Keuruu: Inforviestintä Oy.

Tämän sivun tekstin on vuonna 2021 koonnut SOTETIE -hankkeelle YAMK-opintoihinsa liittyen:
Emmi Pasanen (Sairaanhoitaja, tiimivastaava, Savonia YAMK opiskelija)