Blogit
Jatkuvan oppimisen koulutuksen sekava maailma
SOTETIE-hankkeen työpaketin 5 toimenpiteen 5.1 tavoitteena on kuvata jatkuvan oppimisen koulutuksen (JOK) nykytilaa Suomessa. Ensimmäinen tehtävä on laatia asiantuntija-analyysit jatkuvan oppimisen koulutuksen arviointikäytännöistä ja osaamistavoitteista. Tietoa kerättiin sote-alan osaamistavoitteita ja arviointia käsittelevistä dokumenteista, korkeakoulujen jatkuvan oppimisen opintotarjontaa kuvaavilta verkkosivuilta, erikoistumiskoulutusten julkisesti ilmaistuista tavoitteista (OPH julkinen luettelo) sekä korkeakoulujen jatkuvan oppimisen toimijoille osoitetulla kyselyllä. Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on nostaa esiin ensimmäisiä havaintojamme nykytilanteesta. Syvempään analyysiin palataan seuraavissa blogeissa ja artikkeleissa.
Jatkuvan oppimisen koulutus (JOK) on käsitteenä varsin vakiintumaton, pirstaleinen ja jäsentymätön. Käsite nähdään korkea-asteella sisältävän kaiken koulutuksen ammattitutkinnosta jatkokoulutukseen, kestoltaan lyhytkestoisista yksittäisistä asiantuntijaluennoista pitkäkestoisiin täydennys-, erikoistumis- tai tutkintoon johtavaa koulutuksiin. Ero ammattikorkeakoulujen (AMK) ja yliopiston (YO) edustajien näkemyksissä on perustutkinto-opinnoissa. AMKin edustajat katsovat perustutkinto-opintojen kuuluvan JOK:een, kun taas YO-edustajat näkevät JOK:n olevan kaikkea perustutkinnon jälkeistä koulutusta. Ero selittynee silläkin, että monet opiskelijat jatkavat ammatillisen tutkinnon jälkeen ammattikorkeakouluissa.
Tietoja koulutuksista oli hankala löytää niin korkeakoulujen omilta kuin yleisiltäkin koulutussivustoilta. Siinä missä muutamat korkeakoulujen sivustot selkeästi jäsenneltyinä tarjosivat lyhyet yleiskuvaukset eri nimikkeillä toteutettavasta JOK-tarjonnasta helposti, oli valtaosalla koulutussivustoista tarjonta esitetty pirstaloidusti mitä moninaisimpien otsikoiden alla tai luettelonomaisesti listattuina lainkaan jaottelematta. Koulutuksia löytyi eri otsikoiden alta: täydennyskoulutus, tilauskoulutus, työvoimakoulutus, räätälöity koulutus, jatkuvan oppimisen koulutus tai lisäkoulutus, mikä vahvistaa havaintoamme jatkuvan oppimisen koulutukseen liittyvästä käsitesekamelskasta.
Koulutusten tarkemmat sisältö- tai toteutuskuvaukset löytyivät poikkeuksetta vain yliopistojen sivustoilta. Koulutusten otsikoiden perusteella ei voinut päätellä kohderyhmää, oliko koulutus tarkoitettu vain sosiaali- ja terveysalalle vai monialaisesti kohdennettu. Menneitä koulutuksia oli kuvattu vaihtelevasti. Harvoin koulutukseen liittyvää palautetietoa näkyi hyödynnettävän markkinoinnissa. Jäimmekin miettimään, miten ihmeessä opiskelijaksi hakeutuva onnistuu hankkimaan tarvitsemansa tiedon. Millä perusteella hakija valitsee, mihin koulutukseen hakeutua?
Jäimmekin miettimään, miten ihmeessä opiskelijaksi hakeutuva onnistuu hankkimaan tarvitsemansa tiedon?
Tavoitteiden kirjaamisessa on eroja. Ne voivat puuttua kokonaan, olla kirjattuina tai löytyä “rivien välistä” tai tavoitteet saattavat löytyä kurssin kuvauksesta muun tekstin yhteydessä ilmaistuna käsitteillä tarkoitus, hyödyt, osaaminen, tavoitteet ja hyödyt tai esimerkiksi ilmaisulla “tällä koulutuksella saavutat”. Tavoitteina oli usein esitetty opetettava sisältö, mutta itse oppimisen tavoitteet puuttuivat. Alunperin OKM:n rahoittamien erikoistumiskoulutusten osalta osaamistavoitteet on selkeästi esitetty ja julkaistu julkisessa luettelossa, kun taas muiden jatkuvan oppimisen koulutusten osalta nousi esiin tiettyjä haasteita.
Rahoitusmallit korkea-asteella ohjaavat vahvasti JOK-käsitteen sisältöä ja siihen liittyviä koulutuskäytäntöjä. SOTE-alalla JOK poikkeaa muista aloista mm. siinä, että työnantajat eivät yleisesti kustanna, budjetoi tai välttämättä edes tue henkilöstönsä koulutuksiin osallistumista.Ehkä tästä syystä markkinaehtoisten koulutusten sijasta sote-alalla yleisempää näyttää olevan osallistujalle edullisemmat avoimen AMK:n opinnot tai verkostohankkeina toteutettavat koulutukset.
Sote-alalla yleisempää näyttää olevan osallistujalle edullisemmat avoimen AMK:n opinnot tai verkostohankkeina toteutettavat koulutukset.
Yleisenä ilmiönä todetaan joustavan opetuksen toteutusten yleistyminen viime vuosina mm. verkko-opintojen, satelliittikoulutusten (sovitun korkeakoulun tutkinto-opintojen suorittaminen korkeakoulujen ja työelämän verkostotoimintana) ja räätälöityjen opintojen muodossa. AMK:issa on alettu tarjota opiskelijoille ns. korkeakouludiplomiopintoja, jossa opiskelija voi koota yhteen diplomiin tietyn määrän yksittäisiä avoimen amk:n opintoja. Avoin AMK/YO -opintojen hyödyntäminen kanavana näyttäisikin tarjoavan asiakaslähtöisempiä ja ketterämpiä mahdollisuuksia vastata muuttuviin osaamisvaatimuksiin kuin myös selkeyttävän toimintamalleja koulutusorganisaatioille, työelämälle kuin itse oppijallekin. Erityisesti sote-alalla koulutuksen maksullisuus asettaa alalla toimivat ammattilaiset eriarvoiseen asemaan jatkuvan oppimisen koulutukseen osallistumisessa.
Avoin AMK/YO -opintojen hyödyntäminen kanavana näyttäisikin tarjoavan asiakaslähtöisempiä ja ketterämpiä mahdollisuuksia vastata muuttuviin osaamisvaatimuksiin.
Vetääksemme yhteen näitä ensihavaintojamme hanketoimenpiteemme alkumetreillä, haluamme nostaa mietittäväksi, mitä tälle käsitesekamelskalle voisi tehdä. Mitä tarkoitusta perinteinen pirstaloiminen täydennys-, lisä-, erikoistumiskoulutuksiin palvelee? Mielestämme JOK käsitteen tarkempi määrittely ja käyttöönotto yksinkertaistaisi asiaa ja tekisi koulutuksista tiedottamisesta asiakaslähtöisempää, yksinkertaisempaa ja selkeämpää. Se myös helpottaisi yhteismitallisen arviointi- ja seurantamittariston kehittämisessä, mikä on nykytilanteessa koettu erityisen haasteelliseksi. Tästä syystä monet korkeakoulut ilmaisevatkin JOK:n arvioinnissa ja seurannassa olevan suuria aukkoja.
Kirjoittajat
Ulla Isosaari, HTT, yliopettaja, Vaasan ammattikorkeakoulu
Tapio Myllymaa, KM SHO, lehtori, Satakunnan ammattikorkeakoulu
Anne Puska, lehtori, TtM, lehtori, Vaasan ammattikorkeakoulu
Andrew Sirkka, KT THM, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu
