Mahdollisuuksien ja esteiden kirjoa

Korkea-asteen opinnoissa olevilla jatkuvan oppimisen esteitä ja mahdollistavia tekijöitä olivat oma fyysinen ja psyykkinen jaksaminen, talous ja työpaikan tuki sekä koulutuksen sisältö ja toteutus. Opiskelijan omaan jaksamiseen vaikuttaa henkilökohtainen perhetilanne. Perhe ja arjen aikatauluttaminen, oman ajankäytön suunnittelu ja priorisointi on haastavaa. Erityisesti koronatilanne on lisännyt monessa perheessä tarvetta lasten kotikoulun ja -hoidon järjestämiseen. Tästä seurauksena on työrauhan häiriintyminen ja keskittymisen mahdottomuus. Lisäksi omat asenteet ja toimintamallit voivat olla esteitä opiskelulle. Puolison myötämielisyys ja kannustus sekä rauhallinen kotiympäristö mahdollistavat opintoja. Perheen ja lähipiirin tuki vaikuttavat ratkaisevasti opintoihin hakeutumiseen. Sosiaali- ja terveysala on tyypillisesti naisvaltaista, joten opintoihin on mahdollista panostaa vasta lasten ollessa isompia tai muutettua kotoa. On tärkeää tarkastella omaa elämäntilannetta ja mahdollisesti raivata pois jotakin, jotta opiskelu mahdollistuu.

Perussairaudet, henkinen kuormittuvuus, stressinsieto ja palautuminen vaikuttavat omaan vointiin ja jaksamiseen. Lisäksi työelämän kiire ja hektisyys kuormittavat. Opintoihin ei ole aikaa panostaa tarpeeksi ja muun muassa kokopäivätöitä tekevillä opiskelu saattaa olla on tehotonta. Kiireen ja stressin keskellä aikatauluttaminen ja ajankäytön suunnittelu lisäävät jaksamista ja opiskelumotivaatiota.

Opiskelijat asettivat odotuksia niin työnantajalle, esimiehille, oppilaitoksille kuin oppijoille itselleenkin

Työpaikan tuella ja työelämäyhteistyöllä on merkittävä rooli jatkuvan oppimisen kehittämisessä. Suurin osa jatkuvan oppimisen koulutuksista on maksullisia ja usein kalliita. Työnantaja ei välttämättä tue opintoja rahallisesti ja erityisesti sijaisten opiskelu tapahtuu pääosin omakustanteisesti. Työnantajan tulisi tukea jatkuvaa oppimista ja nähdä koulutuksen merkitys työntekijän ammatillisuuden vahvistajana. Yksi keino on tukea koulutukseen osallistumisesta työaikajärjestelyin. Taloudelliseen tilanteeseen ratkaisu voisi olla opiskelun mahdollistaminen työajalla työnantajan kustantamana. Työnantajan taloudellinen tuki voi olla maksullisen koulutuksen kustantamista joko kokonaan tai osittain ja/tai koulutukseen osallistumiseen käytetyn ajan laskemisena työaikaan joka kokonaan tai osittain.

JOK-opinnot aloittava tarvitsee kaiken mahdollisen tuen myös työyhteisöltä. Koulutusten tavoitteissa mainitaan usein työelämälähtöisyys. Jos työyhteisön asenne jatkuvaan oppimiseen on kielteistä, tieto jää jakamatta ja hyödyt saamatta. Viime kädessä tästä kärsii potilas/asiakas. Työpaikoilla tulisi kannustaa ja mahdollistaa koulutusta säännöllisesti. Osa työajasta käytettäisiin opiskeluun, oppiminen olisi osa työtä. Työnantajien mukanaoloa koulutuksessa kannatettiin. Jatkuvan koulutuksen pitäisi olla velvoitettua, vaikka omaa valintaa kiinnostuksen mukaan korostettaisiinkin. Tämä olisi tärkeää siksikin, että kaikki eivät ole halukkaita osaamisen päivittämiseen. Jatkuvan koulutuksen asenneilmastoon liittyen toivottiin muutosta. Itsensä kehittämisen pitäisi olla jokaisen oikeus.

Tarjonta ja tiedotus kuntoon

Jatkuvan oppimisen koulutuksessa merkittävänä tekijänä on opintojen tarjonta, sisältö ja toteutus. Opintojen sisältö ei aina vastaa opiskelijoiden odotuksia. Opetusmenetelmiä tulee uudistaa. Digitalisaation kehittymisestä ja sen tuomista vaihtoehdoista huolimatta lähipäivät ja läsnäolopäivät koetaan etäpäiviä mielekkäämpinä. Opiskelijat kokevat opinnot usein joustamattomiksi, rakenteet kankeiksi ja vaihtoehtoisia, oppijalähtöisiä suoritustapoja olevan niukasti. Kurssin aloitus ja tehtävänanto tulee olla selkeitä. Lisäksi opettajan tietoteknisiä taitoja tulee vahvistaa. Myös vaihtoehtoisia suoritustapoja tulee pohtia. Tarjonnan odotetaan olevan tasaista ja monipuolista. Lisää odotettiin lyhyitä työelämässä tarjottavia kursseja. Näistä voisi kerätä opintopisteitä vähitellen.